Keskustelu kuntien määrästä sekä olemassaolon edellytyksistä on jälleen tiivistymässä eduskuntavaalien lähestyessä. Keskustelu kulminoituu yleensä kahteen ääripäähän: maakuntien suurten keskuskaupunkien ääneen tai pienten kuntien ongelmiin. Näiden väliin jää Suomessa usein vähälle huomiolle kaupunkiryhmä, jolla on kokoaan suurempi merkitys: seutukaupungit.

Seutukaupungit ovat seutukuntiensa ja talousalueidensa keskuksia, mutta ne eivät ole maakuntakeskuksia. 58 seutukaupunkia sijaitsee maantieteellisesti laajalla alueella ja niissä asuu lähes miljoona asukasta. Todellisuudessa seutukaupungit kantavat vastuuta paljon itseään laajemmista alueista. Ne ylläpitävät palveluverkkoa yli kuntarajojen ja pitävät samalla laajoja alueita Suomessa elinvoimaisina, aktiivisina ja asuttuina.

Seutukaupungit pystyvät hyödyntämään maantieteellisen sijaintinsa erityispiirteitä – olipa kyse teollisista investoinneista, matkailusta tai maataloudesta – ja rakentamaan ratkaisuja, jotka sopivat juuri niiden alueelle.

Vientiteollisuuden monet korkean teknologian alihankintaketjut ulottuvat seutukaupunkeihin, joissa luodaan merkittävä osa teollisesta arvonluonnista. Seutukaupungeissa turvataan myös huoltovarmuutta: energiaa, alkutuotantoa ja elintarvikkeita.

Kuntien tulevaa työnjakoa ei pitäisi tämän vuoksi arvioida pelkän väestömäärän perusteella. Olennaisempaa on kysyä, missä osaaminen, toimivat arjen rakenteet ja valmius palveluiden hoitamiseen jo ovat. Monessa seutukaupungissa nämä valmiudet ovat vahvat. Seutukaupungit vetävät työllisyysalueita, hoitavat rakennusvalvontaa, ympäristöterveydenhuoltoa, ympäristönsuojelua, maataloushallintoa ja maatalouslomitusta sekä koordinoivat koulutuskuntayhteistyötä. Ne eivät siis ole kuntarakenteen väliinputoajia, vaan vastuunkantajia.

Juuri tästä syystä myös vastuukuntamallia pitäisi ajatella uudella tavalla. Pelkän asukasmäärän tuijottamisen sijaan vastuukunnan aseman tulisi perustua olemassa olevaan kyvykkyyteen: siihen, pystyykö kaupunki ylläpitämään riittävää omaa osaamista, rakentamaan toimivia palveluketjuja ja hoitamaan tehtäviä myös ympäröivän alueen puolesta ja sen hyväksi.

Seutukaupungit ovat monin paikoin luontevampia kuntayhteistyön vetureita kuin suuret maakuntakeskukset, koska seutukaupungit tuntevat oman alueensa tarpeet ja erityispiirteet paremmin.

Sen sijaan, että kuntarakennekeskustelussa keskitytään vain kuntien määrään, tulisi pohtia syvällisemmin sitä, millainen kuntaverkko palvelee Suomea parhaiten. Jos haluamme pitää koko Suomen elävänä ja asuttuna, tarvitsemme keskusteluun mukaan seutukaupungit. Ne eivät ole hallinnollinen välimuoto, vaan osa ratkaisua.

Kun seutukaupunki voi hyvin, myös sitä ympäröivä alue voi hyvin.

---

Mikä Seutukaupunkiverkosto?

• Kuntaliiton koordinoiman seutukaupunkiverkoston toiminta on käynnistetty vuonna 2008.
• Seutukaupunkiverkostoon kuuluu tällä hetkellä 58 seutukaupunkia, joiden koko vaihtelee noin 5 200 asukkaan Ähtäristä yli 50 000 asukkaan Saloon. Muita yli 30 000 asukkaan seutukaupunkeja on Lohja, Rauma ja Savonlinna.
• Verkoston seutukaupungeissa asuu yhteensä reilut 900 000 asukasta, ja niissä toimii noin 100 000 yritystä.

---

Lisätietoja

Maria Sorvisto
puheenjohtaja, Seutukaupunkiverkosto
kaupunginjohtaja, Ylivieska

Jari Kesäniemi
varapuheenjohtaja, Seutukaupunkiverkosto
kaupunginjohtaja, Forssa

Emilia Savolainen
2. varapuheenjohtaja, Seutukaupunkiverkosto
kaupunginjohtaja, Pieksämäki